Puheterapeutit tarjoavat melkoisesti erilaisia palveluja. Näymme sote-maailmassa esimerkiksi erikoissairaanhoidossa, kuntoutuksen suosittelijoina ja tietysti kuntouttajina. Haluan esitellä puheterapian erikoisaloja ja aiheita, jotta asiakkaat löytäisivät oikean asiantuntijan luokse ajoissa. Voisimme olla hyödyksi laajemminkin esimerkiksi ryhmissä ja työpaikoilla, mutta nykyisillä resursseilla koko kenttää on vaikeaa kattaa.
Kun sanat eivät tahdo tulla ulos
On monta näkyvää tai kuuluvaa erityispiirrettä, jotka ilmenevät aikuisten ja lasten puheessa. Änkytys on yksi niistä, ja se myös tunnetaan ja tunnistetaan hyvin maailmanlaajuisesti. Puheterapian oppimistavoite riippuu aina asiakkaasta ja lähiympäristöstä: pyritäänkö hyväksymään änkytyspiirteet, vai jo hallitsemaan niitä pikkuhiljaa. Änkytyksen parantamisesta ei voi varsinaisesti puhua, koska se ei ole realistista. Osa puheterapeuteista on perehtynyt aiheeseen enemmänkin, jolloin kannattaa hakea puheterapeuttia änkytysosaamisen perusteella.
Eikö lapsi millään puhu, paitsi kotosalla? Kieli on kehittynyt mukavasti ja puhe on selkeää, mutta lauseita ei vain kuulu kodin ulkopuolella. Mutismin diagnoosinimitys on saanut viime vuosina myllerrystä: selektiivinen mutismi, eli suomennettuna valikoiva puhumattomuus, on ollut yleisesti käytössä. Nykyisin Suomessa puhutaan myös tilannekohtaisesta puhumisen vaikeudesta. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa puhumisen pelkoa, eli lapsi ei “valitse” huvikseen, ettei hän puhu jossain tilanteessa. Meiltä löytyy myös tähän ratkaisuja terapian muodossa. Yksi tai edes kymmenen puheterapiakertaa ei riitä siihen, että hiljaiseksi/araksi kuvattu lapsi alkaisi puhua spontaanisti uusissa ympäristöissä.
Toinen lapsi taas näyttäytyy osallistuvana ja vastailee lyhyesti, ja hän pärjää puheella tutuissa tilanteissa. Hän toimii yhteistyössä niin kauan kuin puhumalla annetut ohjeet ovat lyhyitä ja selkeitä. Vahvuudet painottuvat usein liikuntaan tai käsitöihin, ennemmin kuin tarinoiden kertomiseen tai kielellä leikittelyyn. Mistä on kyse? Kehityksellinen kielihäiriö (aiemmin dysfasia) on hämmentänyt diagnoosina ihmisiä ja hämmentää edelleen. Kielihäiriö on esikouluikäisten lasten yleisin kehityksellinen häiriö. Jos lapsi ei opi kieltä ikätasolleen tyypillisessä tahdissa ja sitä eivät selitä ympäristötekijät, kyseessä on kehityksellinen kielihäiriö (eng. DLD, developmental language disorder). Tämä on usein perinnöllistä, ja häiriöön voi liittyä epäselvää puhetta, lukivaikeutta ja ADHD:ta. Puheterapiassa voidaan tukea tärkeimpien käsitteiden ja ylipäätään kielirakenteiden oppimista. Perhe ja esimerkiksi päiväkodin henkilökunta saavat puheterapian myötä hyödyllisiä vinkkejä siihen, miten lapsen ymmärrystä ja tuottoa voi tukea. Kielihäiriöinen lapsi tarvitsee huomattavasti enemmän toistoa oppiakseen uusia käsitteitä ja ymmärtääkseen esimerkiksi pitkiä ohjeita.
Epäselvä puhe
Dyspraksialla tarkoitetaan nyt sitä perinteistä, ilmeisintä epäselvää puhetta. Dyspraktinen tai muutoin epäselvästi puhuva lapsi tietää mitä haluaa sanoa, mutta kohdesanan “ohjelmointi” suuhun saakka on vaikeaa tai mahdotonta. Esimerkiksi sana “kauppa” voi kuulostaa lapsen suussa “tautalta”. Sana “jäätelö” taas voi olla ensimmäisessä lauseessa “äätö-ö” ja seuraavassa “jää-ö-ö”. Yksittäiset lipsahdukset eivät vaadi puheterapeutin apua, ja usein vanhemmat osaavat vaistomaisesti korjata oman lapsensa tuottoa. Puheterapeutti osaa kartoittaa, mitkä äänteet (“kirjaimet”) ovat lapselle helpoimpia/tärkeimpiä saada tuotettua. Joskus myös kohuttu kielijänne täytyy katkaista, jotta lapsen kieli yltää suussa oikeisiin paikkoihin.
Epäselvän puheen, kuten monen muunkin oirekuvan, kuntoutus kestää yleensä vuosia. Hyvä terapiasuhde asiakkaan ja terapeutin välillä on tärkeä osa työtä, jotta saadaan oppimistuloksia. Kotiharjoittelu on äärimmäisen tärkeää. Jos sitä ei tehdä, puheen selkiytyminen kestää yleensä pidempään kuin kotiharjoittelua tehneellä.
Puhekyvyttömyys
Joskus pienen lapsen sanat eivät lähde tulemaan millään. Hän ei välttämättä pysty matkimaan puhetta tai ymmärrä hänelle suunnattuja sanoja. Silloin otetaan käyttöön muut keinot: kuvista näyttäminen ja tukiviittomat. Näistä on tullut selvästi aiempaa suositumpia varhaiskasvatuksessa, kenties siksi että esim. tukiviittomia on helppo käyttää kaikille lapsille yhteisesti. Puhumattoman lapsen avuksi kannattaa etsiä erityisesti terapeuttia, jonka koulutuslistauksessa näkyvät kirjaimet “AAC” tai kuvakommunikointiin viittaavia asioita. AAC tarkoittaa kaikkea avustavaa ja korvaavaa kommunikointia, ja toki kaikki “putet” on koulutettu hallitsemaan vähintään näiden perusasiat.
Päiväkirjamaiset, piirtäen täytettävät vihot toimivat kivasti pienten lasten kerronnan tukena. Tablettisovellukset ja viralliset kommunikointikansiot, joissa on paljon kuvia, toimivat isommilla lapsilla ja nuorilla. Esimerkiksi jotkut autismikirjolla olevat lapset eivät välttämättä opi puhumaan ollenkaan, jolloin AAC-keinoista tulee heille ensisijainen kommunikaatiokeino, ja he käyttävät niitä puheen tapaan koko elämänsä. Mitä vähemmän sanoja on, sitä tärkeämpää on kysyä, “miten lapsi ilmaisee toiveensa ja tarpeensa”. Kommunikointi on lapsen perusoikeus eikä mikään ylimääräinen vaihtoehto, johon aikuiset voivat halutessaan avata väylän.
Lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet – ja valmiudet!
Lukihäiriötäkin (lukivaikeus) esiintyy edelleen, vaikka eräs opettaja sanoi kieltämättä osuvasti, että se ei ole nyt “muodissa” eikä sen lieviä muotoja havaita välttämättä ajoissa. Ammattilaisten ei tule unohtaa lukivaikeuksien olemassaoloa, koska jos niitä ei huomata ajoissa, ongelmat pamahtavat eteen myöhemmin moninkertaisina. Puheterapeutti kuntouttaa myös lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksia, mutta psykologi on usein tehnyt tätä koskevat diagnostiset arviot. Lukemiseen tarvittavia valmiuksia harjoitellaan puheterapiassa joskus erillisenä tavoitteena, mutta usein myös kivasti “sivutuotteena” kaiken muun harjoittelun ohella.
Aikuisten puheterapia
Yksi tärkeä puheterapian kenttä on äänihäiriöt! Ne ovat hyvin yleisiä tietyissä ammateissa, kuten puhelinmyynnissä, näyttelijöillä, hoitajilla ja opettajilla. Äänessä voi olla käheyttä, vuotoisuutta, katkeilua tai kireyttä (“narinaa”). Voi olla, että äänen käyttöön täytyy löytää kokonaan uudenlaisia tapoja. Virallista Voicemassage-äänihierontaa voi antaa vain koulutettu hieroja, mutta mikäpä sen parempaa kuin kahden ammattilaisen yhteistyö. Sukupuolenkorjaukseen liittyy myös ääniterapiaa, jotta henkilö saisi itselleen mieluisan ja sopivan äänenkäyttötavan.
Eipä onnistu puhuminen aina senkään jälkeen, kun suuhun on asennettu orakojeita tai hammasproteeseja, tehty oikomishoitoa tai kirurgisia toimenpiteitä. Silloin yleensä erikoissairaanhoidon piirissä saa tukea puheterapeuteilta ja ohjeet jatkohoitoon. Afasia, Parkinson, MS-tauti, ALS ja näihin liittyvät nielemisvaikeudet kuuluvat julkisen terveydenhuollon piiriin (aikuisneurologia), ja puheterapeutti on olennainen osa arviointi- ja kuntoutusryhmää.
Myös aikuisia R-äänneasiakkaita tulee silloin tällöin Cognimedin vastaanotolle. Eräs taksinkuljettaja kysyi minulta kerran, voisiko hän saada puheterapeutilta apua esimerkiksi esiintymistaitoihin ja äänenkäyttöön. Vastaus tähän on selkeä: äänenkäyttöön kyllä, mutta koulutuksemme perusteella en voi lähteä neuvomaan ketään esiintymistaidoissa. Se on viestinnän ammattilaisten ja erilaisten valmentajien heiniä.
Yleisenä vinkkinä haluaisin sanoa sekä lapsille että aikuisille: hidastakaa puhettanne. Olen huomannut että ympäristöstä, jopa paikkakunnasta, riippuen ihmisten puhetahti vaihtelee jonkin verran. Vaikka nykymaailmassa haluaa sanoa asiat nopeasti, niin erityisesti lasten kanssa on syytä hidastaa. Viesti menee tällöin perille selvemmin, ja sitä on aikaa prosessoida. Ääntäkin voi olla helpompaa hallita, kun malttaa hengittää virkkeiden välissä.
Linkkejä:
Kehityksellisen kielihäiriön täsmennyksiä ja Käypä hoito –suositus:
https://www.kaypahoito.fi/hoi50085#s16
