Puheterapiassa harjoitellaan paljon erilaista sanastoa, oli asiakkaan haasteet melkein millaisia tahansa. Itse ainakin pysähdyn usein pohtimaan, mitä sanoja suuresta joukosta valitaan harjoittelun kohteeksi. Valintaan vaikuttaa useat eri asiat. Valitsen varmasti toisin, jos kyseessä on lapsi, jonka puheen- ja kielenkehitys on vielä alkuvaiheissa kuin jos harjoittelun kohteena on vaikkapa puheen epäselvyys. Tässä tekstissä nostan esiin muutamia vinkkejä ja ajatuksia, joita itse olen vuosien varrella käyttänyt.
Ydinsanat
Mistä lähteä liikkeelle jos sanoja on todella vähän? Lapsen tarve ilmaista itseään ja kommunikoida on suuri ja tällöin on hyvä aloittaa sanoista, joilla on mahdollisimman paljon käyttöä arjessa. Päivän aikana pyydetään, toivotaan, halutaan, ei haluta lukuisia kertoja. Sanastoa, joita arjen eri tilanteissa käytetään usein, kutsutaan ydinsanastoksi (core vocabulary). Tiesitkö, että nämä noin 300 sanaa muodostavat 60-80 prosenttia arjessa käyttämistämme sanoista. Ydinsanojen joukossa on paljon verbejä (esim. anna, auta, haluta), pronomineja (esim. minä, sinä, tämä) tai adjektiiveja ja adverbejä (esim. kiva, hyvä, huono, lisää, paljon). Näitä osaamalla arjessa pärjää jo melko mukavasti (Mikä toi on? Haluan lisää! Ei enää! Auta!). Ydinsanasto on hyvä alku, on kommunikaatikeinona sitten puhe, kuvat tai vaikkapa viittomat. Ydinsanalistoja löytyy internetistä esimerkiksi hakusanoilla core vocabulary. Harjoitteluun voi ottaa vaikkapa yhden tai kaksi sanaa viikossa ja kiinnittää huomiota niiden käyttöön ja mallitukseen mahdollisimman monissa arjen tilanteissa.
Lapsen maailmassa tärkeät sanat
Kun sanastoa alkaa olla enemmän, on välillä haastavaa miettiä, mitä lähdetään harjoittelemaan. Samoin jos lapsella on äännevirheitä ja puheterapian alussa pohditaan, mitä sanoja valitaan harjoitteluun. Itse haluan käyttää puheterapian alussa tarpeeksi aikaa leikkiin ja jutusteluun lapsen ja toki myös keskusteluun lähiympäristön kanssa, jotta tiedän, mikä lasta innostaa ja motivoi eniten. Näistä aihepiireistä löytyy usein myös ideoita harjoitteluun. Äänneharjoittelu motivoi huomattavasti enemmän jos harjoitussanat ja peli-ideat ovat lapsen omista kiinnostuksen kohteista lähteviä. Esimerkiksi Y-vokaalin harjoituksissa seikkailee usein monenlaisia tyyppejä tai Ö-harjoituksissa erilaisia örkkejä tai ötököitä, jos nämä ovat osa lapsen leikkejä. Mikä sen parempaa, kuin oppia sanomaan leikissä tärkeitä sanoja oikein ja tulla näin myös ymmärretyksi paremmin. Sama pätee myös nimeämisen harjoittelussa. Arjessa ja leikissä tärkeäat sanat toistuvat puheessa hyvin usein ja näin harjoitteluun saadaan myös paljon toistoa. Kun arjen tilanteita ja tapahtumia juttelee lapselle ääneen, lapsi altistuu suurelle määrälle sanoja päivän aikana. Sanat yhdistyvät tilanteen tapahtumiin ja asioihin ja jäävät toistojen kautta mieleen. Arjen puuhien lisäksi lapsen kanssa voi vaikkapa miettiä yhdessä, mitä kaikkea tapahtuu uimahallissa tai jumpassa, mitä herkkuja ostetaan kaupasta tai minkälaisia kulkuneuvoja nähtiin matkalla päiväkodista kotiin.
Koululaiset
Kun lapsi menee kouluun, laajenee opittavat aihepiirit jatkuvasti. Eri oppiainessa tutustutaan uusiin teemoihin ja luetaan erilaisia tarinoita. Opittavat asiat eivät enää liity samalla tavoin arjen ympäristöön kuin aikaisemmin, ja oppikirjoissa vilisee uusia sanoja ja termejä. Näitä voidaan yhdessä lapsen kanssa käydä läpi uusia sanoja keräten ja niiden merkitystä miettien. Opittuja sanoja voi ryhmitellä yhteen ja näin luoda niille merkitysverkkoja, joiden avulla sanat voivat palata helpommin mieleen. Myös kirjojen lukeminen laajentaa sanavarastoa. Jos lapsi ei vielä osaa kovin hyvin lukea, voidaan kirjoja tutkia yhdessä keskustelunomaisesti lukien. Tästä onkin kirjoitettu blogiteksti nettisivuillemme aiemmin tänä vuonna. Lukemalla maailma avartuu ja sanavarasto karttuu aivan huomaamatta.
Mukavia harjoitteluhetkiä ja sukelluksia sanojen maailmaan!
