Valikoivasti puhumaton lapsi puhuu joissakin sosiaalisissa tilanteissa kuten muutkin lapset, tavallisesti kotona omalla perheelleen. Joissakin toisissa tilanteissa, kuten päiväkodissa tai koulussa, lapsi voi kuitenkin kärsiä puhumisen pelosta ja olla tästä syystä puhumaton. Ilmiöön ei nimestä huolimatta liity lapsen omaa valintaa olla puhumatta eikä lapsi tavallisesti itsekään ymmärrä, mistä pelko johtuu.

Tilanne yleensä harmittaa lasta itseään ja huolettaa myös hänen vanhempiaan sekä muuta ympäristöä. On tavallista, että lapsi tarvitsee aikaa uuteen ympäristöön totuttautumisessa (esimerkiksi uusi päiväkoti/koulu tai kieliympäristö) ja voi tällöin alkuun olla hiljaisempi. Valikoivasta puhumattomuudesta voidaan puhua vasta, kun ilmiö on yleisesti ottaen jatkunut vähintään kuukauden tai uudessa ympäristössä vähintään kaksi kuukautta. Valikoivaan puhumattomuuteen voi liittyä kielellisiä tai muita oppimisen haasteita, jotka on tarpeen selvittää.

Valikoivan puhumattomuuden kuntoutus

Valikoivasti puhumattoman lapsen kuntoutuksessa yhteistyö lapsen lähi-ihmisten, kuten koti ja päivähoito tai koulu, on olennaista. Asiaan perehtynyt ammattihenkilö, kuten psykologi tai puheterapeutti, voi tukea ja ohjata ympäristöä huomioimaan valikoivasti puhumatonta lasta. Lapselle voidaan myös tarvittaessa miettiä psykologin tai puheterapeutin yksilökuntoutusta ympäristöön kohdistettujen tukitoimien lisäksi.

Kirjoita hakusi ja paina Enter.