Skip to content

Puhelihasten poikkeava toiminta: dysartria

Dysartrialla tarkoitetaan puheen motorista ongelmaa, jonka syynä on puheentuottoon osallistuvien lihasten poikkeava toiminta. Dysartrin vaikutuksesta puhe on tällöin epäselvää ja vaikeudet voivat johtua esimerkiksi liian heikosta tai voimakkaasta lihasten toiminnasta. Dysartria voi johtua neurologisesta sairaudesta (esimerkiksi CP-vamma tai Parkinsonin tauti) tai aivoverenkierronhäiriöstä, jolloin puhelihaksiston hermotuksesta vastaavat aivoalueet vaurioituvat.

Oireet

Dysartria vaikuttaa useaan puheentuoton osa-alueeseen: hengitykseen, fonaatioon, resonanssiin ja artikulaatioon. Puheentuotto on siis kokonaisuus, johon vaikuttavat hengitystuki ja hengityksen oikea rytmi. Hengitystuella saadaan aikaan oikeanlainen pohja kurkunpäässä tapahtuvalle äänentuotolle eli fonaatiolle. Kurkunpään yläpuoleiseen äänenmuodostukseen vaikuttavat resonanssi ja artikulaatio. Resonanssi viittaa puheen sointiin eli kurkunpään yläpuolisten lihasten toimintaan ja esimerkiksi nasaalinen honottava ääni on resonanssin aiheuttama ongelma. Artikulaatioon liittyvät ongelmat liittyvät suun alueen, kielen, leuan ja huulion hallintaan, joiden vastuulla tarkat ääntöliikkeet ja ääntäminen ovat. Kokonaisuudessaan puheentuottojärjestelmä on kokonaisuus, jossa hengityksestä lähtevät ongelmat vaikuttavat ketjureaktion lailla artikulaatioon. Puheen neurologisesta taustasta johtuen dysartrian tyyppi ja samalla vaikutus puheeseen vaihtelee suuresti.

Veltto dysartria

Veltossa dysartriassa lihaksiston toiminta on häiriintynyt ja yleinen lihasten voimakkuustaso on poikkeavan matala. Veltossa dysartriassa hengitystuki on vajaa, kurkunpäässä äänihuulet eivät värähtele kunnolla tai hengityssyklistä johtuen ääntämisen kesto on lyhyt, ääni soi suuontelossa väärin ja artikulointi kuulostaa yleisesti veltolta. Kliinisesti puhutaan puuromaisesta puheesta, jonka aiheuttaa koko puheentuoton motorisen järjestelmän vajaatoiminta hengityksestä artikulaatioon.

Spastinen dysartria

Spastisessa dysartriassa lihaksisto toimii taas poikkeavasti ylikierroksilla, jolloin ääni kuulostaa puristeiselta, kireältä ja epäselvältä. Hengityslihaksiston ylitoiminta aiheuttaa ylikuormitustilan ja myös silloin hengitysilmaa ei ole riittävästi kontrollin puutteesta johtuen. Samalla äänihuulet ovat voimakkaasti yhdessä ja artikulaatioliikkeet suun alueella tehdään aivan liian voimakkaasti. Puhe on sirkkelimäistä ja erittäin suuren ponnistelun takana.

Hypokineettinen dysartria

Hypokineettinen dysartrian muoto esiintyy esimerkiksi Parkinsonin taudissa, jolloin puheentuottoon osallistuvien järjestelmien toiminta on kokonaisuudessaan puutteellista, lihasliikkeet vajaita ja jäykkiä. Puheesta tulee hiljalleen erittäin hiljaista, epätarkkaa ja monotonista, jolloin muiden ihmisten on hankala ymmärtää puhetta. Parkinsonin taudin aiheuttamaan dysartriaan on olemassa erittäin tehokas LSVT-menetelmä. LSVT:n avulla puheen voimakkuus ja selkeys paranevat huomattavasti. Yksi LSVT-jakso kestää neljä viikkoa ja sisältää neljä tapaamista viikossa, jolloin äänenkäyttö palautetaan mahdollisimman paljon aiempaan tilaansa.

Sekamuotoinen dysartria

Sekamuotoinen dysartria on yleisin dysartrian tyyppi, jossa tilanteesta riippuen oirekuva vaihtelee ja sopii osa-alueilta useaan eri dysartriaan. Puhtaita dysartrioita esiintyy todella harvoin ja oireet saattavat yleisesti ottaen painottua eniten tietyn dysartrian alle. Dysartria saattaa silti olla sekamuotoinen ja johtua laaja-alaisesta vauriosta. Yleisesti vaurion taustalla on esimerkiksi aivoverenkierron häiriö tai neurologinen sairaus kuten ALS tai MS-tauti.

Ataktinen dysartria

Ataksia johtuu pikkuaivoihin tai niihin johtavien yhteyksien vauriosta, jolloin puheen osalta tärkeiden motoristen liikkeiden koordinaatio ja tarkkuus ovat puutteelliset. Usein koko puheentuottojärjestelmän yhteistoiminta on vääristynyt ja artikulaattioliikkeiden yhteydessä esiintyy voimakasta vapinaa.  Puheen laatu saattaa vaihdella jopa lauseiden välillä ja monimutkaisemmat sanat aiheuttavat ongelmia, jolloin puheen rytmi on tavumaista ja puheen sävelkulku häiriintyy.

Arviointi

Dysartriaan liittyvää arviointia tehdään niin lasten, nuorten kuin aikuisten parissa. Taustalla on usein jokin diagnosoitavissa oleva neurologinen sairaus, jolloin diagnoosin asettaa lääkäri ja arvioinnissa on usein mukana myös puheterapeutti. Lapsilla myös pelkkä suun alueen lihastoiminnan yleinen heikkous (hypotonia) voi aiheuttaa velton dysartrian kaltaisia oireita ja hypotoniaa esiintyy joskus dyspraksian ja fonologisen häiriön yhteydessä, jolloin kuntoutus on kokonaisvaltaista ja kaikki terapeuttimme hallitsevat keskeiset menetelmät. Dysartrian arviointi vaatii kokemusta, sillä dysartriat ovat usein hyvin sekamuotoisia, jolloin tietyn tyypin oireet ovat enemmän läsnä kuin muiden.

Dysatrian kuntoutus

Dysartrian kuntoutukseen on lukuisia eri lähestymistapoja. Suurin osa liittyy puheen tahdonalaiseen muokkaamiseen kuten puheen hidastamiseen, uudelleen rytmittämiseen tai hengitystuen harjoitteluun. Kaikista tutkituin menetelmä on kuitenkin Parkinsonin taudista johtuvaan dysartriaan kehitetty LSVT-menetelmä, jossa kurkunpään toimintaa ja hengitystukea vahvistetaan intensiivisen ja toistoon perustuvan terapiajakson aikana.

Lasten kohdalla dysartriaan liittyy lähes aina laaja-alaisempia kehityksellisiä ongelmia ja puheterapia kuuluu Kelan vastuulle. Aikuisten kohdalla puheterapia järjestyy usein kunnallisesti resurssien ja dysartrian aiheuttaman sairauden mukaan. Tarvittaessa kykenemme järjestämään esimerkiksi LSVT-jakson. Puheterapeuttimme hallitsevat dysartrian kuntoutukseen liittyvät keskeiset terapiamenetelmät.

Search

Puheterapian tietopankki

Toimintaterapian tietopankki

  1. Toimintaterapia
  2. Lasten toimintaterapia
  3. Toimintaterapia ja motoriikka
  1. Aistit ja sensorinen integraatio
  2. Yliherkästi reagoiva lapsi
  3. Autismikirjo ja toimintaterapia
  4. Tarkkaavuushäiriö: ADD ja ADHD

Lue myös

Seuraa meitä