Apraksialla tarkoitetaan usein aikuisiällä tapahtuvan aivovaurion aiheuttamaa puheen motorisen järjestelmän vauriota, jolloin puheliikkeiden suunnittelu on lasten dyspraksian tapaan vääristynyttä. Aikuisten kohdalla oireet esiintyvät kuitenkin eri tavoin, sillä kyseessä on jo valmiin järjestelmän vääränlainen toiminta.
Tavupuheen sijaan puhesuoritus voi olla haastava aloittaa ilman vihjettä ja sana ääntyy pituuden suhteen kokonaisena, mutta ei välttämättä tarkoita mitään. Sana voi olla myös oikein äännetty, mutta ei vasta alkuperäistä kohdesanaa – sana kukka voi ääntyä sanana sukka. Puhesuoritus myös vaihtelee, jolloin kolme yritystä samasta kohdesanasta voi tulla täysin erilaisessa ääntöasussa.
Apraksian kuntoutus
Apraksian kuntoutus perustuu myös toistoharjoitteluun, mutta on luonteeltaan hyvin erilaista lasten kuntoutukseen nähden. Hyvin monesti kuntoutus lähdetään perustason hallinasta, jolloin toistetaan minimipareja. Minimiparit ovat sanoja, jotka eroavat toisistaan vain yhden kirjaimen osalta. Suurella harjoittelumäärällä pyritään puheen hallinta saamaan takaisin ja voidaan siirtyä tarpeen mukaan vaikeampia harjoituksia kohti. Apraksia on luonteeltaan kuitenkin sellainen, että joskus lyhyet ja helpot sanat saattavat olla vaikeampia kontrolloida kuin pidemmät monimutkaiset sanat.
Apraksian kuntoutus on siten myös hyvin oireenmukaista, jolloin puheterapeutin on tärkeintä saada muodostettua kokonaiskuva jokaisesta tilanteesta erikseen. Harjoittelun ytimen muodostavat havaitut vaikeudet, jotka voivat esiintyyä eri osissa sanaa ja hyvin eri tavoin yksilöiden välillä. Harjoittelussa pyritään siis parantamaan puhesuoritusten tarkkaa ja tahdonalaista kontrollia, jotta puheilmaisut ääntyisivät oikein. Tärkein yksittäinen puheterapian tehoon vaikuttava tekijä on myös apraksian kohdalla toistojen lukumäärä. Puheterapian tulisi olla siten säännöllistä ja tiivistä, johon yhdistetään kotiharjoittelu tai puheterapian merkitys jää hyvin vähäiseksi.
