Lapsi oppii äidinkielensä sanavaraston ja äänteet olemalla vuorovaikutuksessa lähiympäristönsä kanssa. Puheen motoriset taidot kehittyvät hiljalleen iän myötä ja äänteiden ilmaantuminen varsinkin pienillä on hyvin yksilöllistä. Ajan kuluessa erot tasaantuvat, mutta koulun aloittavista noin joka neljännellä esiintyy yksittäisiä äännevirheitä. Tyypillisimpiä äännevirheitä ovat s- ja r-äänteet eli ässä- ja ärrävika, mutta myös muiden äänteiden kanssa voi esiintyä ongelmia.
Terveydenhuollon resursseista johtuen näihin puuttuminen on hyvin vaihtelevaa. Mikäli artikulaatiovirheitä on useampia kuin kaksi, äänteitä tuotetaan hampaiden välistä tai puhe on poikkeuksellisen epäselvää, niin tällöin ammattilaisen arvio tulee usein kyseeseen. Neuvolassa tehdään lähtökohtaisesti aina kielen ja vuorovaikutustaitoihin liittyvää seulontaa, jossa yleensä vaikeammat kielen ja puheenkehityksen ongelmat havaitaan. Ässä- ja ärräviat ovat kuitenkin niin yleisiä, että niiden harjoitteluun liittyvät puheterapiaresurssit vaihtelevat suuresti paikkakunnittain.
R- ja S-äänteet
Yleisimmin puhutaan ärräviasta ja ässäviasta, joita esiintyy noin viidesosalla 5-vuotiaista lapsista. Ärrä- ja ässävika ovat siis niin sanottuja äännevirheitä. Hyvin tavallinen kysymys vanhemmilta on, että milloin lapsen tulee osata r- tai s-kirjain. Kyseisten äänteiden hallitseminen ei ole kriittistä alle 6-vuotiaille ja myös tuolloin tärkeintä on lapsen oma motivaatio uuden äänteen harjoittelulle. Vanhemmat ovat usein itse huolestuneempia ärräviasta kuin lapsi itse on, jolloin harjoittelu voi tuntua lapsesta vastenmieliseltä ja aiheuttaa negatiivisen suhtautumisen äännettä kohtaan. Lapsi ottaa asian yleensä itse puheeksi viimeistään esiopetusvuoden aikana, kun hän huomaa tuottavansa äänteen poikkeavasti. Ärrä- tai ässäviasta kannattaakin keskustella lapsen kanssa ilman sen suurempaa painetta puheterapiaa kohtaan.
Motivaatio on siis tärkein yksittäinen lähtökohta, sillä uuden äänteen oppiminen on motorinen suoritus kuten esimerkiksi kitaran soittaminen. Lihasten täytyy opetella täysin uusia liikeratoja ja oppimisen kannalta paras lopputulos saadaan aikaan ammattilaisen ohjauksessa. Yksittäisten puheterapiakertojen välissä ja jälkeen kotiharjoittelulla on erittäin suuri rooli, sillä äänteen oppiminen on yleensä suoraan yhdistettävissä toteutuneen harjoittelun määrään. Puheterapeutin tehtävä onkin arvioida jokaisen lapsen yksilöllinen tilanne, etsiä sopivia harjoituksia ja antaa harjoitukset kotiin yhteistä tavoitetta huomioiden.
R-äänteen harjoittelu
Ärrävika korjataan useimmiten d-äänteen kautta, sillä r- ja d-äänteiden ääntymäpaikat ovat hyvin lähellä toisiaan ylähampaiden takana hammasvallilla. Toinen tapa tuottaa äänne on etsiä oikea ääntymäpaikka ja tuottaa r-äänne ilman täryä, jota esimerkiksi englanninkielessä käytetään. Äänteiden kautta saadaan suun lihaksisto ja puheentuottojärjestelmä tottumaan uudenlaiseen ääntymäpaikkaan, jolloin voidaan siirtyä täryn etsimiseen.
Tärkeintä harjoitteluvaihetta kutsutaan drillaamiseksi, jolloin harjoiteltavia äänteitä ja niiden yhdistelmiä toistetaan säännöllisesti kotona. Lapsi voi oppia tuottamaan täryn itse, vanhemman läsnä ollessa tai sovitulla ohjauskäynnillä puheterapeutin luona. Viimeistelyvaiheessa opittu äänne yhdistetään sana- ja lausetason harjoituksiin, joista äänne tavallisesti siirtyy osaksi lapsen arkipuhetta.
S-äänteen harjoittelu
S-äänteen opettelu on taas hyvin erilainen motorinen suoritus, jossa kieli nousee hammasvallille ja väliin jäävä ilmavirta muodostaa kaikkien tunnistaman suhuäänteen. Ässävika ääntyy hyvin usein siten, että s-äänne korvautuu t-äänteellä ja esimerkiksi sana kissa ääntyy muodossa kitta. Harjoittelussa lähdetäänkin usein liikkeelle suhinaan liittyvistä mielikuvista ja luodaan täysin uusi tapa tuottaa merkityksellistä ääntä.
Äännettä lähdetään etsimään esimerkiksi matkimalla käärmeen suhinaa ja välittömästi pyritään tuottamaan suhina kielen avulla. Suhina täytyy tulla kielenkärjestä eikä hampaiden välistä, sillä interdentaalinen ääntämistapa täytyy muuten pois oppia jälkikäteen. Suhu kannattaa tämän jälkeen yhdistää vokaaleihin kuten uus, suu ja saa, jolloin hallitaan jo ensimmäiset äänneyhdistelmät.
Seuraavaksi äännettä siirretään hiljalleen vaikeampiin ja vaikeampiin sanoihin, joista päästään lausetasoiseen suoritukseen. Äänteen omaksumisessa voi kuitenkin kestää pitkiäkin aikoja ja välivaiheissa voi olla sudenkuoppia, joiden varalta ammattilaisen ohjaaminen voi tulla tarpeeseen.
Ärrävika aikuisella
Äännevirheitä esiintyy luonnollisesti myös aikuisilla. Tällöin äännevirhe on voinut jäädä kuntouttamatta useasta eri syystä kuten lapsen matalasta motivaatiosta, puheterapian resurssipulasta tai äännevirhettä ei ole koettu häiritseväksi. Kaikkia äännevirheitä ei ole siis välttämättä tarve korjata, jos vanhempi lapsi, nuori tai aikuinen ei itse koe poikkeavaa äännettä virheelliseksi.
Aikuisten äännevirheisiin liittyy usein paljon virheellistä tietoa. Yleisin on väite, että aikuisten ärrävikaa ei voida enää korjata. Totuus on kuitenkin toisenlainen ja äännevirheet voidaan korjata ikään katsomatta, vaikka virheellinen ääntämismalli olisikin ollut käytössä vuosikymmeniä. Aikuisten äännevirheiden korjaamisen suurimmat puoltavat tekijät ovat usein varsin korkea motivaatio ja harjoitukselle tärkein tekijä eli korkea toistomäärä. Suosittelenkin kaikkia aikuisia ottamaan yhteyttä, mikäli haluaa harjoitella vääränlaisen äänteen tilalle oikean tuottomallin.
Useat äännevirheet
Lapsen kielenkehityksen aikana äänteitä saattaa puuttua useita ja puhe on siten epäselvää. Tavanomaisen ja hieman viivästyneen kielenkehityksen näkökulmasta tilanne on tyypillinen ja korjaantuu hiljalleen. Äänteiden ja puheen tulisi kuitenkin selkeytyä huomattavasti kohti neljättä ikävuotta. Mikäli lapsen puheesta ei saa selvää tai lapsi puhuu omaa kieltä, niin kyseessä voi olla fonologinen häiriö tai dyspraksia. Tällöin puheen epäselvyys ei todennäköisesti johdu pelkästään kahden tai kolmen äänteen puuttumisesta, vaan äänteitä puuttuu enemmän ja niiden oikeanlainen yhdisteleminen on vaikeaa. Suosittelen tällaisissa tilanteissa ottamaan yhteyttä oman terveysaseman puheterapeuttiin tai neuvolaan, mutta tarvittaessa arvioon voi hakeutua myös yksityiselle puolelle.
