Aistitieto
Aistitieto vaikuttaa lapsen tapaan toimia, tapaan oppia, hänen ihmissuhteisiinsa ja itsetuntoonsa. Aistit voidaan jakaa esimerkiksi kaukoaisteihin ja lähiaisteihin. Näistä kaukoaistit ovat yleisesti tutumpia, niitä ovat haju, maku, näkö, kuulo ja tunto. Lähiaisteja ovat vestibulaarinen, eli liike- ja tasapainoaisti, proprioseptiivinen eli asento- ja liikeaisti sekä taktiilinen eli tuntoaisti. Kaukoaistit tulevat kehon ulkopuolelta ja pystymme hallitsemaan niitä paremmin, esimerkiksi sulkea silmämme välttääksemme liian kirkkaan valon. Lähiaistit reagoivat siihen, mitä kehossamme tapahtuu ja pitävät yllä kehon sisäistä toimintaa.
Sensorinen integraatio
Sensorisen integraation (SI) tarkoittaa aistitiedon käsittelyn häiriötä. Se tarkoittaa kykenemättömyyttä käsitellä aistien kautta saatua tietoa riittävän hyvin keskushermotossa. Aivot eivät pysty analysoimaan, jäsentämään ja yhdistämään aisteilta saamiaan viestejä. Tällöin lapsi ei myöskään pysty reagoimaan niihin johdonmukaisesti. Hänen saattaa olla vaikea suunnitella ja jäsentää toimintaansa ja reagoida tarkoituksenmukaisesti muuttuvissa olosuhteissa.
Sensorisen integraation häiriö arjessa
Sensorisen integraation häiriöiden ilmeneminen arjessa vaihtelee. Siitä puhutaan häiriönä silloin, kun lapsen kyky käsitellä aistitietoa poikkeaa niin merkittävästi, että se vaikeuttaa arjen toimintoja. Lapsi saattaa vauvana olla rauhallinen, viettää paljon aikaa aloillaan ja omissa oloissaan. Kasvaessaan lapsi voi olla kömpelö ja hajamielinen, hän saattaa leikkiä mielellään paikallaan ja teetättää toimintoja muilla, arkiset askareet ja leikit voivat olla hankalia. Toisaalta vauva voi nukkua huonosti, itkeä paljon, olla levoton ja vaikeasti rauhoittuva ja hänen hoitamisensa ja syömisensä saattavat olla ongelmallisia. Kasvaessaan lapsi voi olla hyvin vilkas, levoton, jatkuvassa liikkeessä ja äänekäs.
Aistien käsittely vaikuttaa myös lapsen säädellä käytöstään ja tunteitaan. Hän voi olla esimerkiksi pelokas ja vetäytyvä, omaehtoinen, toistuvasti ärtynyt tai aggressiivinen. Lapsen toimintakyky ja aistipulmat saattavat myös vaihdella stressitason ja kuormituksen vaihdellessa. Lapsen käytös saatetaan ymmärtää väärin, jos ei osata tunnistaa syitä käytökselle. On erittäin tärkeää selvittää, millaiset syyt lapsen käytökseen vaikuttavat, jotta lasta voidaan tukea oikeilla keinoilla.
Sensorisen integraation terapia
Sensorisen integraation teorian viitekehys on tohtori A. Jean Ayresin (1920-1988) kehittämä teoria, joka ohjaa lasten kehitys- ja oppimishäiriöiden arviointia ja kuntoutusta. Sensorisen integraation terapiaa voi toteuttaa vain laillistettu sensorisen integraation terapeutti. SI-terapeutteja kouluttaa Sensorisen integraation terapian yhdistys Sity ry. Terapiaa toteutetaan SI-terapiavälineillä. Ennen sensorisen integraation terapian aloittamista lapsi tulee arvioida kattavasti. Myös muut toimintaterapeutit voivat tukea lapsen aistitiedon käsittelyä esimerkiksi ohjaamalla lasta tarkoituksenmukaiseen toimintaan ja neuvomalla lapsen lähiverkostoa karsimaan kuormittavia ja lisäämään lapsen toimintakykyä tukevia aistikokemuksia arjessa.
Kirjallisuus:
Lönnqvist ja Niutanen 2019: Sensorisen integraation perusteet, SI-koulutuksen ensimmäinen A-osa. Metropolia amk ja Sity ry.
Ayres 2008: Aistimusten aallokossa- Sensorisen integraation häiriö ja terapia.
Kranowitz 2015: Tahatonta tohellusta- Sensorisen häiriön ongelma lapsen arkielämässä
www.sity.fi