Yliherkästi reagoiva lapsi

Aistimuksiin ylireagoivasta tai yliherkästä lapsesta puhutaan silloin, kun lapsella vastaanotettu aistitietomäärä on liian suuri ja kokemuksia on vaikea säädellä. Tällöin aivot ikään kuin ylikuormittuvat registeröidessään aistikokemukset liian voimakkaina. Lapsi yleensä ylivirittyy aistimuksista ja monesti kokee ne ärsyttävinä tai uhkaavina.

Toimiessaan yliraegoiva lapsi pyrkii välttämään aistiärsykkeitä, jotka häntä kuormittavat. Välttäminen näkyy arjessa esimerkiksi valikoivuutena peseytymisessä, pukeutumisessa, ruokailussa ja leikeissä. Lapsi saattaa pyrkiä ohjailemaan muita ja hallitsemaan tilanteita, sillä hän pyrkii suojaamaan itseään ennakoimattomilta tilanteilta ja aistimuksilta.

Myös sosiaalisten taitojen kehittyminen ja ryhmässä toimiminen voi olla haasteellista. Ystävällinen kosketus voi tuntua vaaralliselta lyönniltä ja vahingossa tapahtuva kevyt tönäisy  voi tuntua pudotukselta syvään kuiluun. Rutiininen muuttuminen, kovat äänet ja ihmispaljoudessa toimiminen ovat aistiyliherkälle lapselle hankalia.  Hän saattaa vaikuttaa kielteiseltä, vetäytyvältä, pelokkaalta ja varovaiselta sekä ahdistuneelta.

Aliherkästi reagoiva lapsi

Aistimuksiin alireagoivasta  lapsesta puhutaan silloin, kun lapsella vastaanotettu aistitietomäärä on liian pieni ja kokemuksia on vaikea säädellä. Hän reagoi puutteellisesti aistiärsykkeisiin eikä saa tarpeeksi aistitietoa. Lapsi tarvitsee erityisen paljon aistiärsykkeitä saavuttaakseen tarkoituksenmukaisen vireystilan.

Toimiessaan lapsi pyrkii jatkuvasti tunnustelemaan, törmäämään ja kaatumaan. Lapsi hakee aistikokemuksia, koska haluaa lisää aistiärsykkeitä, koska ei huomaa väistää tai ei hallitse motoriikkaansa tarvittavalla tavalla. Lapsi on menosti tapaturma-altis, sillä aivot ja keho käskevät lasta toimia, mutta toiminta on hallitsematonta. Toisaalta alireagoiva lapsi voi olla hidas, vetäytyvä ja omissa oloissaan viihtyvä. Hän saattaa upota omiin ajatuksiinsa ja vanhemman voi olla vaikea tavoittaa häntä vuorovaikutukseen. Hän saattaa väsyä helposti ja vaikuttaa toistuvasti vetämättömältä. Tällaisen lapsen on monesti vaikea käynnistyä toimintaan.

Aistimuksiin alireagoiva lapsella saattaa olla haasteita sosiaalisissa tilanteissa. Hän ei ehkä lue toisten ihmisten kehonkieltä ja eleitä tehokkaasti tai ymmärrä sosiaalisten tilanteiden vihjeitä eikä reagoi esimerkiksi opettajan kutsuun koulussa. Hän saattaa loukata itseään, kun ei huomaa kuuman ja terävän kivuliaita aistimuksia tehokkaasti.

Yli- ja aliherkästi reagoiva lapsi

Monesti lapsi on sekä yli- että alireagoiva aistimusten suhteen. Hän saattaa reagoida aistimuksiin toisinaan herkästi ja toisinaan heikosti, reaktio saattaa vaihdella ajankohdasta, paikasta ja ärsykkeestä riippuen. Tilanne voi olla  hyvin hämmentävä lapsesta huolta pitäville aikuisille ja tekee tilanteiden ennakoinnista haastavaa. Lapsi voi toimia hillitysti kotona, mutta aiheuttaa ongelmia koulussa, tai päinvastoin. Vaihtelu johtuu usein ympäristöstä, lapsi saattaa kokea olonsa turvalliseksi ja hallituksi toisessa ympäristössä ja epävarmaksi ja hallitsemattomaksi toisessa ympäristössä. Tarve hallita ympäristöä ja muita ihmisiä on yleistä lapsille, jotka eivät vielä hallitse itseään.

Tällaisen lapsen keskittymiskyky saattaa olla heikko, hän on impulsiivinen ja hänen vireystilansa on yleensä korkea. Vireystilan ollessa jatkuvasti korkea, on myös vaikea ymmärtää aistien toimintaa. Levoton lapsi saattaa käytöksellään suojella itseään ja saada selvää omasta ympäristöstään. Hänen on vaikea mukautua arjen muuttuviin haasteisiin. Hän hermostuu helposti ja hänen on vaikea palautua rauhalliseksi. Toisaalta hän saattaa pystyä keskittymään sujuvasti asioihin, joista nauttii.

Toimintaterapia ja aistit

Toimintaterapiassa pyritään selvittämään syitä lapsen käytöksen taustalla ja siten löytämään keinoja arkeen. On tärkeää havainnoida sekä käydä lapsen ja vanhempien kanssa arjen erilaisia tilanteita tarkasti läpi, jotta yhdessä pystytään ymmärtämään syitä lapsen käytöksen taustalla.

Apukeinoja arkeen

Arjessa tärkeässä osassa ovat ennakointi ja rutiinien luominen, jotta ylikuormittavia tilanteita ei tulisi ja niihin osattaisiin varautua. Ennakointi voi olla esimerkiksi kuuloasuojaimien, vesipullon tai purukorun mukana pitämistä sekä menojen ennalta suunnitelua ja strukturoimista vaikka piirtäen. Se voi olla myös vireystilan nostamista vanhemman tuella, esimerkiksi ennen aamutoimien tekemistä tai vireystilan laskemista raskaan päiväkotipäivän jälkeen. Rutiineilla pyritään tukemaan lapsen kykyä mukautua erilaisiin tilanteisiin ja esimerkiksi jaksottamaan arkea toiminnan ja levon sopivalla suhteella.

Kotiin, kouluun ja päiväkotiin  voidaan ohjata erilaisia apuvälineitä ja keinoja, kuten mukava rauhoittumispaikka, painopeitto, trampoliini, voimistelurenkaat tai vibra sekä niiden tarkoituksenmukainen käyttösuunnitelma.  Niiden käyttöönotossa tulee olla huolellinen ja tarkkailla lapsen reaktioita, ettei esimerkiksi tärisevä vibra ylikuormita lasta. Vanhempia sekä päiväkodin ja koulun henkilökuntaa toimintaterapeutti voi ohjata leikkeihin ja peleihin,  joissa lapsi saa jäsentäviä aistikokemuksia.

Miten aistisäätelyä tuetaan?

Toimintaterapiassa ei “siedätetä” lasta ikävien aistikokemusten kanssa toimimiseen eikä lasta saa ikinä pakottaa liian jännittäviin tehtäviin tai välineisiin. Toimintaterapiavälineistö tarjoaa lapselle aistikokemuksia, joihin hänen on mahdollista tarkoituksenmukaisesti hyödyntää ja myös itse hakeutua. Toimintaterapeutin tehtävä on aktiivisesti havainnoida lasta ja hänen reaktoitaan.  Toimintaterapeutin tehtävä on  tukea lasta leikeissä toimintaan, jossa lapsi saa tarkoituksenmukaisia aistikokemuksia ja tukea optimaaliseen vireystilaan. Terapeutti voi esimerkiksi sisällyttää leikkiin syväpainetuntoaistimuksia, nivelten aistireseptoreita aktivoivia toimintoja tai kehon kudosten aistireseptoreita aktivoivaa tärinää.  Tällaiset leikit voivat olla esimerkiksi hampurilaisleikki kahden paksun patjan välissä, rodeoleikki keinusta jossa lapsi kesyttää laukkaavaa villihevosta sen vatsan alla roikkuen tai leikki tärisevän käärmeen pelastamisesta vuoristosta turvaan kotionkaloon.

Vinkkejä arkeen:

https://www.autismiliitto.fi/toimintaa_ja_tukea/esteettomyys

Lönnqvist ja Niutanen 2019: Sensorisen integraation perusteet, SI-koulutuksen ensimmäinen A-osa. Metropolia amk ja Sity ry.
Ayres 2008: Aistimusten aallokossa- Sensorisen integraation häiriö ja terapia.
Kranowitz 2015: Tahatonta tohellusta- Sensorisen häiriön ongelma lapsen arkielämässä
www.autismiliitto.fi

Kirjoita hakusi ja paina Enter.