Lapsista jopa joka viidennellä kielenkehitys on jossain vaiheessa kehitystä viivästynyttä ikätasoon nähden. Kun lapsen kielenkehitys ei ota kiinni ikätasoa, viive on ikätasoon nähden suuri ja vaikeudet jatkuvat ilman muuta selittävää syytä, voidaan usein puhua kielellisestä erityisvaikeudesta.
Kielellinen erityisvaikeus voi vaikuttaa yhdellä tai useammalla kielen osa-alueella, joista tyypillisimpiä ovat puheen ymmärtäminen ja tuotto. Kielellisissä vaikeuksissa yksilölliset erot ovat aina erittäin suuria, joten ammattilaisen tekemä arviointi tulee aina kyseeseen. Tarkemmat ja selkeät diagnostiset kriteerit löytyvät Käypä hoito -suosituksesta.
Kun lapsi ei ymmärrä puhetta
Puheen ymmärtämisen vaikeuksia vanhemmat kuvailevat usein siten, että lapsi ei ymmärrä puhetta tai lapsi ei ymmärrä ohjeita muiden lasten tavoin. Lapsen arjen sanavarasto saattaa vaikuttaa hyvin tavalliselta ja lapsi pärjää ryhmässä muita tarkkaan seuraamalla, mutta esimerkiksi laajemmat käsitteet ja abstraktit ilmaisut aiheuttavat epäselvyyksiä ja hämmennystä. Kuvatuki usein auttaa ymmärtämistä ja onkin arjen jäsentämisen kannalta hyvin tärkeä. Tukiviittomien ja kuvien käyttäminen eivät siis ole koskaan haitaksi, vaan tutkimusten mukaan ne enemmänkin lisäävät puhuttua kieltä.
Verbaalinen dyspraksia
Puheen tuoton vaikeudet liittyvät motoriseen järjestelmään, joista yleisin lapsella esiintyvä vaikeus on verbaalinen dyspraksia. Arjessa voi olla tilanteita, joissa lapsen epäselvästä puheesta ei saa selvää ollenkaan, jolloin puhe voi koostua tavuista. Usein tavupuheesta sanotaan, että lapsi puhuu omaa kieltään. Puheen tuoton ja ymmärtämisen vaikeudet voivat esiintyä yhdessä tai erikseen ja vaikeudet ovat hyvin yksilöllisiä. Puheen motorisista vaikeuksista löytyy oma artikkelinsa, jossa verbaalista dyspraksiaa kuvaillaan tarkemmin.
Lapsen toimintakyky ja kielellinen erityisvaikeus
Kielellinen erityisvaikeus vaikuttaa oleellisesti lapsen arjen toimintakykyyn, sillä lapsi ei välttämättä ymmärrä muiden kommunikaatioyrityksiä tai muut lapset eivät ymmärrä mitä heille yritetään kertoa. Sosiaaliset tilanteet kuten leikit vaikeutuvat, kun siirrytään puhtaasta toiminnallisesta tekemisestä esimerkiksi roolileikkien pariin. Tällöin lapsi saattaa vetäytyä tilanteesta tai välttelee tilanteita kokonaisuudessaan.
Kommunikaatiokeinojen puuttuminen voikin näkyä esimerkiksi fyysisinä konflikteina, kun keino osallistua tilanteisiin on puutteellinen. Puheterapia on tämän vuoksi erittäin tärkeää, jotta lapsi saisi kaikki kommunikaatiokeinot käyttöön ja lähiympäristö tukisi kielellistä kehitystä mahdollisimman monipuolisesti.
Arviointi
Mikäli epäilet lapsesi puheen ymmärtämisen tai puheen tuoton poikkeavan huomattavasti ikätovereistaan, kannattaa olla yhteydessä ensi sijaisesti lähialueen terveysasemaan. Neuvolakäyntien yhteydessä arvioidaan myös kielenkehitystä, mutta aikaa tähän on hyvin rajallisesti. Vaikeudet saattaavatkin jäädä huomaamatta, jos lapsi esimerkiksi kieltäytyy yhteistyöstä vieraan aikuisen kanssa. Havainnoinnin tukena käytetäänkin myös kyselyitä, joihin vanhempien kannattaa aina vastata erityisen huolellisesti.
Kunnan eli perusterveydenhuollon puheterapeutin arviossa lapsen puheen tuoton, puheen ymmärtämisen ja vuorovaikutustaitoja arvioidaan kliinisten havaintojen sekä normitettujen testaus- ja arviointimenetelmien avulla. Tällöin saadaan kattava kuva kielellistä taidoista ja tarvittaessa kunnan puheterapeutti voi antaa ohjauksellisen puheterapiajakson. Mikäli vaikeudet ovat tavallista suurempia, niin tällöin voidaan tehdä lisäksi lähete erikoissairanhoitoon, eli esimerkiksi lähimpään sairaalaan tai kielen ja puheen kekityksen arviointiin erikoistuneeseen yksikköön. Yksikkö on usein sairaanhoitopiirin lastenneurologinen yksikkö, jossa arvioidaan hyvin laaja-alaisesti erillisiä kehityksen ongelmia. Toinen yleinen paikka on foniatrian poliklinikka tai osasto, jossa käsitellään erityisesti kieleen ja puheeseen liittyviä ongelmia. Arvoinnin yhteydessä tehdään kuntoutussuunnitelma ja päätös esimerkiksi Kelan puheterapian järjestämisestä.
