Nielemisvaikeus, eli dysfagia, liittyy yleensä etenevään neurologiseen sairauteen tai aivoverenkierron häiriöihin. Tällöin nielemisrefleksi toimii poikkeavasti, eivätkä normaalit nielemiseen liittyvät turvamekanismit nielussa ja kurkunpäässä toimi oikealla tavalla.
Nielemisvaikeuden suurin yksittäinen riskitekijä on aspiraatio, joka tarkoittaa nieltävän aineksen kulkeutumista ruokatorven sijaan hengitysteihin. Aspiraatio aiheuttaa usein keuhkokuumetta ja on siten hyvin vaarallista. Nielemisrefleksi voi esimerkiksi käynnistyä viiveisesti, jolloin ruoka yksinkertaisesti valuu hengitysteihin tai nielaisun jälkeen ruokaa jää kurkunpääntasolle aiheuttaen jälkikäteen aspiraatiota. Nielaisuun liittyvät kurkunpään hengitysteitä suojaavat mekanismit voivat myös toimia vajavaisesti, jolloin riski aspiraatioon kasvaa olennaisesti.
Nielemisvaikeuksien kuntoutus
Dysfagian kuntoutus on pääosin vaikeuksia kompensoivien keinojen selvittelyä ja opastusta. Esimerkiksi ruoan koostumusta voidaan muokata helpommin ja turvallisemmin nieltävään muotoon. Ohuet nesteet kuten vesi ovat usein vaarallisia, jolloin nestettä täytyy sakeuttaa tai siirtyä paksumpiin nesteisiin kuten mehukeittoon tai piimään.
Tärkein asia turvallisessa ruokailussa on ruokailuasento. Lähtökohtaisesti asento ei saisi koskaan olla taaksepäin makaava, vaan hyvin tuettu istuva pystyasento. Varsinkin sängyssä syödessä näkee usein, kuinka sängynpäätyä ei ole nostettu kunnolla ja pelkkä painovoima voi valuttaa ruoan nieluun. Asento on lähtökohtaisesti turvallinen, kun ruoka valuu suusta ulos ja pöydälle tai rinnuksille eikä nieluun ja siten hengitysteihin.
Nielemistä saatetaan myös auttaa erilaisin tekniikoin, jolloin lihaksiston kokonaistoiminta tehostuu. Dysfagian kohdalla ohjeistukset ja terapia perustuvat kaiken kuntoutuksen tavoin huolelliseen arviointiin ja taustojen selvittelyyn, sillä ongelmat ovat jälleen hyvin yksilöllisiä ja esiintyvät mitä erilaisin tavoin.
