Moni terapeuttikollega mainitsee parhaaksi asiaksi työssään ihmisten kohtaamisen ja yhteistyön muiden ammattilaisten ja perheiden kanssa: toki puheterapia-asiakas on siinä yhteistyössä aina keskiössä, joten hänen kohtaamisensa on tärkeintä. Haluaisin kuoria kerroksia kuntoutuskäynnin päältä ja pohtia, mitä muuta lapsiasiakas voi saada irti terapiasta kuin tismalleen niitä asioita, joita tavoitteiden mukaisesti harjoitellaan. Näkökulma on puheterapiasta lähtöisin, mutta muutkin terapeutit tunnistavat varmasti samoja asioita.
Kuvittele, että ollessasi lapsi joku aikuinen olisi kiinnostunut vain sinun ajatuksistasi 45 minuutin ajan rauhallisessa tilassa. Kuinka usein kukaan meistä pääsee säännöllisesti tällaiseen sosiaaliseen hemmotteluun? Kaiken lisäksi tuo aikuinen juttukaveri on erikoistunut siihen, että toimitaan yhdessä, auttaen, voimauttaen ja pilke silmäkulmassa. Luottamussuhteita syntyy ja väleistä voi tulla lämpimät. Joillekin lapsille on parin vuoden kuntoutuksen jälkeen itsestään selvää, että terapeutti tulee joskus pyjamabileisiin ja mukaan sukulaissynttäreille. Ei siis ollenkaan niin vakavaa puuhaa!
Kielihäiriöinen tai puhumaton lapsi hyötyy jo lähtökohtaisesti siitä, että hän kuulee lyhyitä, selkeitä ja tarkoituksenmukaisia lauseita rauhallisessa tilassa. Kukaan ei ole vähättelemässä tai viemässä puheenvuoroa. Näin ollen lapsi pystyy osallistumaan keskusteluun tai kontaktissa olemiseen paremmin ja saa voimaantumisen kokemuksia. Tämä on joskus askel numero yksi, kun lapsella ei ole kenties sanoja ollenkaan. Lapsen ei aina tarvitse olla hiljaa ja kuunnella aikuista. Toisaalta puhetta ei edes vaadita joka tilanteessa. Joskus päästään parempaan lopputulokseen, kun papatusta on vähemmän!
Muistan erään lapsen hämmennyksen, kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa eikä hän ymmärtänyt melkein sanaakaan, mitä sanoin. Hän hämmentyi ehkä siitä tiiviistä kontaktista, jonka sai. Lähdimme piirtämään ja viittomaan, ja hän oli iloinen kun sai kerrottua asioita. Nykyään olemme jo lausetasolla, ja tyypillä riittää kyllä asiaa.
Vierastan sanaa “opettaa”, jota joskus kuulee käytettävän kuntoutuksessa. Terapeutin keinokopassa on monta työkalua, ja terapeuttinen tilanne koostuu useasta asiasta. Uusien sanojen kaataminen muksun päähän ei ole niistä ensimmäinen. Kun lapsi saa keskittyä esimerkiksi lempileikkiinsä, hän on turvallisessa ympäristössään ja tuttujen asioiden äärellä. Tämä voi käsittää asioita barbeista ja lauluista lohikäärmeisiin. Näihin uomiin lisätään kuntoutuksen tavoitteita. Jos mennään oikein syvälle, voimauttava vuorovaikutus koostuu jo pelkästään siitä, että ollaan lapselle läsnä, ja lapsi määrittelee vuorovaikutuksen tyylin ja tekee aloitteet. Siihen ei silloin lisätä mitään. Tämä on tärkeää mutta joskus vaikeaa muistaa maailmassa, jossa monesta tilanteesta voi tehdä kehittävää tai opettavaista – usein aikuisen johdolla.
Rehellisyyden nimissä: jotkut lapset oppivat puheterapiassa myös käyttämään kumilenkkejä (korttipakkoja riittää), uusia leikkejä, ohjaamaan toimintaansa, kehumaan, tunnistamaan vahvuuksiaan ja jopa lukemaan tavuja. Kun tietoa tulee useaa aistikanavaa pitkin, terapiahetkistä tarttuu vahingossakin asioita, joita lapselta ei vielä vaadita tai odoteta.
Joskus kun puheterapiatehtävän ideana on esimerkiksi lauseentäydennys, lapsi saa kuulla väistämättä oikeanlaista lauserakennetta ikään kuin liukuhihnalta. Terapiatilanteessa on myös turvallista kertoa, jos joku on vaikeaa, lapsi ei pidä jostain tai häntä väsyttää. Lapselta saattaa kuulla asioita, joista esimerkiksi päiväkotiryhmässä ei ole tilaa tai uskallusta puhua. Näiden vakavuudesta riippuen terapeutin on tartuttava asioihin lähiympäristön kanssa. Tähän kuuluvat myös lastensuojeluilmoitukset. Joskus pikkuiset kamppailevat asioiden kanssa, joita eivät osaa sanoittaa. Kun lapsi kertoo elämästään, nimeän niihin liittyviä tunteita tai kyselen lisää. Nykyään tunteita kannustetaan ilmaisemaan rohkeammin, joten terapeutin tulee ottaa tunteet vastaan ja osata reagoida niihin tukemalla lasta. Lapsi tarvitsee joskus aikuisen, joka sanoo ääneen: “se ei ole sinun syysi.”
En ainakaan koe, että tämä työ olisi lasten kanssa koskaan “pelkkää leikkiä”. Kokonaisvaltaista ja intensiivistä kylläkin.
Heini Jokinen, 1. elokuuta 2023
