Visuaalisella hahmottamisella tarkoitetaan aivojen kykyä tulkita näkemäämme, eli näköhavainnon käsittelyä ja muokkaamista mielessä sekä kykyä luoda mielikuvia. Näköaistitiedon käsittelyyn osallistuu varsin laaja osa aivoista muiden aistimusten käsittelyyn verrattuna. Tarkkaavuus ja toiminnanohjaus ohjaavat uusia havaintojamme. Aivoissa uusi vastaanotettu tieto yhdistyy aikaisemmin hankittuun tietoon ja ymmärrykseen, eli säilömuistiimme, jonka pohjalta teemme tulkintoja havainnoistamme. Kaikki ihmiset tulkitsevat näkötietoa hieman eri tavoin, sillä kenenkään säilömuisti ei ole samanlainen.
Erilaisia visuaalisia hahmotusvaikeuksia
Visuaaliset hahmotusvaikeudet eivät ole yksi yhtenäinen kokonaisuus, vaan ne pitävät sisällään monia eri alatyyppejä. Niiden taustalla on monia tiedonkäsittelyyn vaikuttavia aivoalueiden kehityksen ja toiminnan pulmia. Tämän hetken tieto visuaalisen hahmottamisen vaikeuksista toimintakykyyn on vielä ristiriitaista. Näyttöä on kuitenkin siitä, että visuaalisen hahmottamisen taidot ja häiriöt vaikuttavat runsaasti arkielämässä suoriutumiseen ja muita kapea-alaisia vaikeuksia (vrt. lukivaikeus) laajemmin koulusuoriutumiseen. Yleisimpiin kehityksellisiin visuaalisen hahmottamisen ongelmiin lukeutuvat:
- visuaalisen tarkkaavuuden (yksityiskohtien havaitseminen) häiriöt,
- visuospatiaalisen (tilan hahmottaminen suhteessa itseen ja ympäristöön)
hahmottamisen häiriöt, - visuokonstruktiivisen (näönvaraisen tiedon ja tilasuhteiden hahmottamisen
yhdistäminen hienomotoriikkaan) hahmottamisen häiriöt sekä - visuomotoriset (motorinen tuottaminen nähdynvaraisen pohjalta) häiriöt.
Käytännössä lapsen hahmottamisvaikeudet ovat usein useamman eri häiriön yhdistelmä ja voivat näin vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen osallistumiseen ja suoriutumiseen arjessa. Lapsen voi olla vaikea löytää etsimäänsä esinettä ympäristöstä, ja yksityiskohtien erottaminen kuvakirjasta voi vaikeuttaa tarinan seuraamista. Uusissa ympäristöissä ja ihmisjoukoissa lapsi voi olla pelokas ja epävarma, koska hänen voi olla vaikea ennakoida muiden ihmisten liikkeitä ja esimerkiksi rullaportaissa syvyyssuhteita. Lapsi saattaa eksyä huomattavan pitkään uudessa päiväkodissa tai koulussa. Lapsen voi olla vaikea kiinnostua esittävästä piirtämisestä ja tuottaa mallin mukaista kynätehtävää tai rakennelmaa. Kouluiässä vaikeudet voivat näkyä mm. ajan hallinnan ja arvioimisen,osa-kokonaissuhteiden hallinnan, taitoaineiden (käsityö), liikuntasuoritusten haasteina. Oppiaineista erityisesti matematiikka voi tuottaa haasteita, kun lukumäärien hahmottaminen, laskusuunnan hallitseminen ja kellon oppiminen vaativat visuaalista hahmottamista. Joskus myös haasteet sosiaalisessa havainnoinnissa voivat pohjautua visuaalisen hahmottamisen vaikeuksiin.
Hahmotusvaikeuksien kuntoutus
Hahmotusvaikeuksien kuntoutuksessa, ml. toimintaterapia, on tärkeää edetä tunnistamalla se matalin visuaalisen hahmottamisen taso, jossa lapsen haasteet ilmenevät, sillä ylemmillä taitotasoilla olevat ongelmat voivat olla heijastumia alemman tason haasteista. Kuntoutus on monimuotoista: häiriintyneen taidon harjaannuttamista, vaikeuksien kompensoimista ja strategioiden opettelua (kielellistäminen, sisäinen puhe) ja ohjauksellisesti ympäristön muokkaamista hahmottamista tukevaksi. Tärkeää on myös toiminnanohjauksen harjaannuttaminen, sillä korkeamman tason visuaalisen hahmottamisen toiminnat edellyttävät toiminnanohjauksen aktivoitumista. Liikunnallisuuden yhdistäminen harjoitteluun on varsinkin pienen suuntia ja tiloja sensomotoriikan avulla hahmottavan lapsen kohdalla
tärkeää. Kuntoutuksessa voidaan hyödyntää myös kaksi- ja kolmiulotteisia digitaalisia pelejä ja muita harjoitteluympäristöjä.
Lähdekirjallisuutta:
Niilo Mäki instituutti, Hahmottamisen kuntoutus
Heli Isomäki, Hahmotusvaikeudet
Heli Isomäki, Ymmärrämmekö näkemäämme? -visuaalisen hahmottamisen häiriöt
