Kirjojen tutkiminen ja lukeminen on lapsille usein mieluisaa puuhaa. Jo aivan pienen lapsen kanssa tutkitaan yhdessä erilaisia kuvakirjoja ja ihmetellään, mitä kuviin on kätkeytynyt. Vähitellen siirrytään kirjoihin, joissa on pieni tarina ja usein samoja kirjoja tutkitaan ja luetaan uudelleen ja uudelleen. Lukeminen ja kirjoihin tutustuminen laajentavat lapsen kokemusmaailmaa, mielikuvistusta ja sanavarastoa. Usein lukeminen on passiivista eli taitavampi kielenkäyttäjä lukee ja lapsi seuraa, tutkii kuvia ja kuuntelee tarinaa. Kirjaa voi lukea lapsen kanssa myös keskustellen ja tällöin puhutaan dialogisesta tai keskustelunomaisesta lukemisesta (ks. esim. Whitehurst, ym. 1988, Zevenbergen, ym. 2003, Suvanto, 2011 ja 2012). Näissä tutkimuksissa keskustelunomainen lukeminen vanhemman tai muun aikuisen kanssa oli yksi osa lasten kuntoutusta.
Tässä artikkelissa kerron muutaman tavan tutustua kirjoihin tasavertaisesti osallistuen ja yhdessä keskustellen. Kirjoiksi on hyvä valita kuvakirjoja, joissa on selkeä, yksinkertainen juoni ja hyvät kuvat, joista keskustella. Useat vinkeistä pätevät kirjan lukemisen lisäksi myös pienten lastenohjelmien katseluun. Lapsen kanssa voi erityisesti katsoa lastenohjemia, joissa ei ole varsinaista puhetta (esim. Molang-pupu, Pikkuli). Videon voi katsomisen aikana vaikkapa pysäyttää, jutella tarinasta ja jatkaa taas. Alla olevat keinot on esitetty tämän tekstin liitteinä olevissa tutkimuksissa ja tutkimusartikkeleissa. Näitä kaikkia ei tarvitse eikä varmasti kannatakaan käyttää aina vaan valita omaan tilanteeseen ja luku- tai katseluhetkeen parhaiten sopivat keinot.
Osoittaminen ja eleet
Lasten kirjoissa kuvat ovat iso ja tärkeä osa tarinaa. Kuvia voidaan käyttää myös lukemisen ja luetun ymmärtämisen tukena. Kuvissa olevia asioita, hahmoja ja paikkoja osoitetaan lukemisen yhteydessä. Kuvia voi etsiä ja osoittaa yhdessä itse osoittaen tai pyytäen lasta löytämään eri asioita. Näin lapsi voi osallistua kirjaan tutustumiseen myös ilman puhetta.
Erilaiset kysymykset
Lapselta voi kysyä kaikenlaisia kirjan tarinaan liittyviä kysymyksiä. Kysymyksillä voidaan esimerkiksi palauttaa mieleen kirjan tarinaa ja tarkistaa, onko lapsi ymmärtänyt tarinan kulkua. Kysymyksiä voi esittää pitkin matkaa pysähtyen kesken tarinan esittämään kysymyksiä. Kirjan kuvien avulla voidaan palata tarinassa taaksepäin etsimään vastauksia kysymyksiin. Kysymykset voivat olla kysymyssanakysymyksiä (kuka, mikä, missä, miksi jne.) tai vaihtoehtokysymyksiä (Esim. Muistatko, ostiko pupu jäätelön vai keksin).
Lauseiden täydentäminen ja vuorotellen lukeminen
Lasta voi rohkaista ja kannustaa lukemisen aikana tuottamaan itse sanoja, lauseita ja tarinaa. Aikuinen voi esimerkiksi jättää lauseen kesken ja odottaa, että lapsi täydentää lauseen viimeisen sanan. Kirjaa voi lukea myös vuorotellen kirjan kuvien avulla. Aikuinen voi esimerkiksi kertoa ensimmäisen sivun kuvista ja lapsi seuraavan. Näin lapsikin pääsee luomaan tarinaa itse omin sanoin.
Laajentaminen
Lastenkirjat kertovat useimmiten tarinaa, jonka tapahtumat ja ympäristöt ovat lapselle tuttuja hänen omasta kokemusmaailmastaan. Kirjaa lukiessa aikuinen voikin johdattaa lasta tämän omaan elämään kysymällä, onko lapsi kokenut samoja asioita omassa historiassaan (Muistatko kun sinä kävit uimarannalla? Mitä siellä tapahtui?).
Ihania lukuhetkiä!
Lähteet:
Suvanto, Anne 2011: Leikki-ikäisen lapsen kielenkäyttötaitojen kehittäminen. Teoksessa: Soile Loukusa ja Leila Paavola (toim. ) Lapset kieltä käyttämässä. Pragmaattisten taitojen kehitys ja niiden häiriöt. Bookwell Oy
Suvanto, Anne, 2012: Lapsi tarinaa rakentamassa. Kielihäiriöisten lasten kerrontataidot ja niiden kuntoutuminen. Acta Universitatis Ouluensins B Humaniora 106, Oulun Yliopisto, Oulu
Whitehurst, G. ym 1988: Accellerating language development through picture book reading. Developmental Psychology 24, 552-559.
Zevenbergen, A ym 2003: Effects of a shared reading intervention on the inclusion of evaluative devices in narratives of children from low-income families. Applied Developmental Psychology 24, 1-15.
