Tarkkaavuushäiriö eli ADHD

Tarkkaavuushäiriö tai arkikielisemmin keskittymishäiriö, eli ADHD, on yksi yleisimmistä lasten ja nuorten neuropsykiatrisista häiriöistä. ADHD:ssa keskittyminen on vaikeaa, sillä erilaiset ympäristön esineet, äänet ja tapahtumat vievät lapsen huomion herkästi muualle. AHDH-oireet tavallisesti pahenevatkin ryhmätilanteissa, joissa keskittymistä haittaavia mielenkiintoisia asioita ja tapahtumia on runsaasti tarjolla. Tästä syystä ADHD-epäily herääkin usein lapsen siirtyessä kotoa päivähoitoon tai kouluun.

ADHD:n oireet

Lapsen ADHD:n näkyvimpiä oireita ovat usein ylivilkkaus ja impulsiivisuus: lapsi on levoton, aina liikkeessä ja kärsimätön. Lapsi saattaa myös puhua taukoamatta tai kaivata jatkuvasti käsilleen jotakin tekemistä, esimerkiksi tavaroiden näpräämistä tai sormien naputtelua. ADHD-lapsille vaikeuksia tuottavat esimerkiksi erilaiset siirtymät kuten vaikkapa välitunnilta oppitunnille rauhoittuminen, pitkien ohjeiden kuunteleminen ja noudattaminen sekä oman vuoron odottaminen. Yleisellä tasolla ADHD-lapsia luonnehtivat hyvin ilmaisut ”tekee ennen kuin ajattelee” ja ”ylikierroksilla käyvä moottori”.

ADHD nuorella ja aikuisella

Nuorilla ja aikuisilla ylivilkkaus usein vähenee ja ADHD-oireet painottuvat usein oman toiminnan ohjauksen vaikeuksiin, mikä tarkoittaa, että ADHD vaikeuttaa esimerkiksi erilaisiin koulu- ja työtehtäviin ryhtymistä ja tehtävien loppuun saamista. Nuorilla ADHD saattaa ilmetä esimerkiksi vaikeutena huolehtia kouluun mukaan tarvittavat kirjat ja muut välineet reppuun, vaikeutena merkitä läksyjä, koealueita tai koepäiviä ja vaikeutena tarttua erilaisiin useita työvaiheita sisältäviin projektitöihin. ADHD-aikuisilla puolestaan saattaa olla kerralla montakin rautaa tulessa, mutta aloitetuista projekteista vain murto-osa tulee valmiiksi. Toisaalta ADHD-aikuisen saattaa olla vaikea tarttua lainkaan sellaisiin tehtäviin, mitkä edellyttävät asioiden työjärjestyksen selvittelyä ja laajempaa suunnitelmallisuutta. Lisäksi toiminnan aloittaminen saattaa olla ylivoimaisen vaikeaa, jos kyseessä on ”tylsempi” tai työläämpi työtehtävä.

ADD:n oireet

Tarkkaavuushäiriö voi esiintyä kaiken ikäisillä myös ilman ylivilkkautta ja impulsiivisuutta, jolloin kyseessä on ADD (Attention Deficit Disorder). Näkyvien, ulospäin suuntautuvien oireiden puuttuminen tekee ADD-tyyppisestä tarkkaavuushäiriöstä usein ADHD:ta vaikeamman tunnistaa. ADD-tyyppisessä tarkkaavuushäiriössä korostuvat tarkkaavuuden suuntaamisen vaikeudet: toisin kuin ADHD:ssa, lapsi on rauhallinen eikä käyttäytymisellään häiritse muita, mutta häntä saattaa joutua toistuvasti herättelemään omista ajatuksistaan takaisin tehtävään tai opetustilanteeseen. Tarkkaamaton lapsi tarvitsee usein myös enemmän aikuisen ohjausta päästäkseen tehtävissä alkuun sekä enemmän aikaa ja tukea saadakseen tehtävät valmiiksi. Tällaisilla lapsilla ja nuorilla sanotaan usein olevan käynnistymisen vaikeuksia.

ADHD:n testit ja arviointi

Keskittyminen on taito, jota tarvitaan niin kouluoppimisessa, työelämässä kuin ystävyyssuhteiden muodostamisessakin. Tästä johtuen ADHD:n tunnistaminen varhaisessa vaiheessa on hyvin tärkeää. Lapsilla epäily ADHD:sta herää useimmiten päivähoidossa tai koulussa, josta keskeinen viesti kotiin on, että lapsi on rauhaton eikä kykene noudattamaan yleisiä ohjeita vaan tarvitsee paljon aikuisen antamaa henkilökohtaista ohjausta.

ADHD:n tunnistamisessa keskeistä on kerätä mahdollisimman paljon tietoa oireiden esiintymisestä ja toimintakyvystä eri tilanteissa. Mitään yksiselitteistä ADHD-testiä ei ole olemassa, vaan ADHD-arvio perustuu aina kattavaan haastatteluun sekä kyselylomakkeilla ja erilaisilla tehtävillä kerättyyn tietoon. Lapsen ja nuoren ADHD-arvioinnissa painottuvat vanhempien haastattelu ja erilaiset tarkkaavuutta ja oman toiminnan ohjausta mittaavat tehtävät, aikuisilla ADHD-arvio puolestaan nojaa enemmän kyselylomakkeilla ja haastattelulla kerättyyn tietoon.

Koska esimerkiksi erilaiset kielellisen päättelyn vaikeudet saattavat luokkatilanteissa ilmetä keskittymättömyytenä (lapsi tai nuori ei kielellisten vaikeuksiensa vuoksi ymmärrä opetusta tai annettua tehtävää, eikä siksi jaksa myöskään keskittyä), on ADHD:ta arvioitaessa tärkeä tutkia myös yleisemmin oppimiseen ja päättelykykyyn liittyviä taitoja. Tästä syystä ADHD-testaus useimmiten johtaa psykologin tai neuropsykologin tutkimuksen. Vaikka neuropsykologisesti orientoitunut tutkimus ei olekaan diagnoosin asettamisen kannalta välttämätöntä, saadaan siitä lääkehoidon, kuntoutuksen ja tukitoimien suunnittelun kannalta tärkeää lisätietoa.

ADHD:n hoito

Vaikka ADHD:n hoidossa voidaan käyttää lääkitystä, jonka tarkoituksena on helpottaa esimerkiksi lapsen ylivilkkausoireita, on ADHD:n hoidossa keskeistä lapsen ja nuoren tarkkaavuuden ja oman toiminnan ohjauksen taitojen tukeminen. Tämä tarkoittaa joko ympäristön muokkaamista lapsen keskittymistä helpottavammaksi (koulussa esimerkiksi rauhallinen työskentelytila ja pilkotut ohjeet) tai taitojen vahvistamista esimerkiksi neuropsykologisen kuntoutuksen tai toimintaterapian avulla. ADHD:n hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti. Psykologi auttaa lapsen/nuoren ADHD:n ilman lääkkeitä tapahtuvan hoidon suunnittelussa ja toteutuksessa, lääkäri puolestaan vastaa lääkehoidosta. Psykologimme tarjoavat tarvittaessa apua niin ADHD:n arviointiin kuin kuntoutukseen.

Kirjoita hakusi ja paina Enter.